Nyt en ole hirveästi päivitellyt tekemisiäni tänne ollenkaan, joten päätin, että saatte pitkän tekstin sijaan kuvia ja lyhyen tekstin. Tänään olen siis kotona, ei töitä, ei velvollisuuksia. Ihanaa! Mutta muuten olen ollut töissä tienaamassa, paitsi torstaina, jolloin pesin autoani.
Kuten kuvasta näkyy, olen lukemassa englanninkielistä kirjaa, Nora Robertsin "Vision in White". Olen siis surkea englanninkielen kanssa ja kirjoitan englannin nyt syksyllä, joten hieman kirjojen lukeminen ei ole pahitteeksi. Itse asiassa olen ymmärtänyt suurimman osan ja lukenut jo yli 150 sivua!
Olen saanut kaksi teepurkkia sukulaisiltani, jotka eivät sinäänsä ole arvokkaita, mutta tunnearvoa löytyy. Joten olen otettu ,että he uskalsivat antaa näin tunnearvoiset esineet minulle ja luottavat, että en hävitä niitä. Toivon todella, että en hävitä niitä!
"Midsommarkrans", tehtiin yhdessä äitini ja mummoni kanssa, koska vaadin sitä juhannuspäivän jälkeen, koska tajusin, että en osaa tehdä sen alkua. Mutta eihän se vaikeaa ollutkaan :)
Autonpesu oli listallani torstaina, kun vietin vapaapäivääni. Siinähän meni ikuisuus saada se puhtaaksi! Äitini auttoi minua ja meillä meni yhteensä yli neljä tuntia sen siivoomiseen. Ja vielä olisi vahaaminen jäljellä. Huh huh sanon minä!
Pientä tuunailua harrastin myös tämän viikon aikana ja tuunaus postaus tulee vielä jälkeenpäin. :)
Opiskelua kissamintun kera ei ollut huono vaihtoehto sekään :)
Uusi Talo&Koti löytyi postilaatikosta ja senkin olen käynyt läpikotasin läpi. Huomenna sitten odottelen uuden Jeanne d`Are Living- lehden ilmestymistä kauppoihin.
Kävin torstaina veljeni kanssa noin neljän tunnin pyäräilylenkillä ja matkan varrella pysähdyimme katsomaan lehmiä ja sonneja, järvimaisemaa, leikkimään leikkipuistoon ( sisäinen lapsi heräsi jälleen henkiin ), kolunpihalla kääntymässä jne. Kylmä kyllä tuli, koska matkaan lädimme puoli yhdeksän ja takaisin tulimme noin puoli yhden aikaan, siis yöllä. :)
En edes tiennyt,että lehmätkin, tai oikeastaan sonnit, murisevat toisilleen. Se kuullosti aivan kun mahani huutaisi, mutta kerrottuna 10:llä.
Eilen kävin vielä morjestamassa ystäviäni ja sielä aika kului nopsasti ja kello oli jo noin puoli neljä yöllä kun saavuin kotiin popparini kanssa. Oli todella rentouttavaa istua vain porukassa ja vain olla ja jutella niitä näitä. Harmittaa vain kun kaikki eivät päässeet mukaan.
Tulomatkallani sattui semmoinen pieni melkeen törmäys, josta minun on aivan pakko kertoa! Kun tulin popparini kanssa pientä asvalttitietä pitkin metsän keskellä, huomasin yhtäkkiä, että toisen puolen kaistalla oli jotakin. Ajattelin sen olevan iso kissa, joten hidastin vautiani. Hidastin, hidastin ja hidastin, mutta möykky ei siirtynyt minnekkään. Sitten huomasin, että kyseessä olikin kaksi mäyrää, joista toinen sitten ymmärsi lähteä ojaan, kun taas toinen vain seisoi paikalla. Olin sitten hidastanut vauhtiani niin paljon, että ajoin kävelyvauhtia. Kun olin melkein saavuttanut mäyrän, hän sitten päätti aloittaa juoksemisen, ja suoraan skobaani päin! Olin ihan varma, että se juoksisi skobani sivua päin, joten väänsin kaasua ja yritin väistää mäyrää. Onneksemme se ei osunut vaan juoksi juuri ja juuri skobani takaa toiseen ojaan.
Kerkesin kyllä hieman säikähtää siinä kohtaa, mutta onneksi ei sattunut mitään törmäystä. :)
Enpä tainut onnistua lyhyen tekstin kanssa, mutta toivottavasti jaksoitte lukea :) Täytyy joku päivä laittaa ostos-postaus sekä tuunaus-postausta tulemaan. Joten siihen asti, heips!
