So we put our hands up like the ceiling can’t hold us

Aika se kun lentää vain! Kiireinen kesälomanalku ihan selvästi. Mutta nyt se onneksi on täällä ja aurinko sen kun paistaa ja mittari näyttää auringossa 35 astetta. Voisiko enempää pyytää?

Torstaina meillä oli koulussa hieman erikoinen päivä, koska saimme valita, jos menee linnanmäelle tai museoihin. Valitisin tietenkin linnanmäen ystävieni kanssa ja sielä vietimme ihanan päivän kaikissa laiteissa hurjastellen. Ostin rannekeeni suomen huippumalli haussa ohjelmassa olleelta Annikalta. En meinannut ensin tunnistaa, mutta onneksi yksi ystävistäni tunnisti hänet heti.

Linnamäenreissun jälkeen  meillä oli luokan kanssa omat juhlat, jossa hieman juhlimme kesänalkua. Todella mukavaa, kun kerrankin koko luokka juhlii yhdessä eikä ole mitään riidanaihetta. Yleensä luokamme ei tule toimeen nin hyvin, mutta tällaiset juhlat kyllä yhdistää meitä luokkana, olen siitä ihan varma. Luokkakassan rahamäärä varmaan vähenee, koska juhlapaikalla sitten oli lentänyt ( sen jälkeen kun poistuin ) yksi poika ikkunasta ulos ja ikkuna sitten ihan sirpaileina. Mutta muuten oli ihan mahtavat pirskeet, jälleen kerran :) Kiitos kaikille luokkalaisille ja vieraille. Pohkeet hieman hellinä seuraavat päivät ja perjantainpäivä koulussa meni omalta osalta yllättävän hyvin.

Lauantaina oli kauan odotetut päättäjäiset. Olin kahdessa eri päättäjäisissä, koska pikkuveljeni käy samassa rakennuksessa yläasteella ja heidän päättärit olivat pari tuntia meidän juhlia ennen, joten me istuimme koulussa noin 5 tuntia. Abit saivat valkoisen lakkinsa päähän ja hymy oli herkässä. Vaikea ajatella, että vuoden päästä se olen sitten minä! Ja parin kuukauden päästä kun lähdemme taas kouluun olen abiturientti, ajatelkaa! Vastahan minä aloitin ensimmäisen vuoteni ( toteaa vanha mummo :D ).

Illemmalla/ yöllä lähdin sitten pikkuveljeni kanssa ajelemaan mopollani, tätini synttärijuhlinen jälkeen, jotka olivat päättäjäisten jälkeen. Käväsimme pienellä yöuuinilla kahdentoista aikaan, koska en itse saanut mennä kaveriden kanssa, koska se oli kuulema niin kaukana ja moponi lampun näyttävät puiden latvoja. Onneksi saatiin sitten kuitenkin mennä hieman lähemmäs uimaan pikkuveljen kanssa. Eli talviturkki heitetty!

Eilen, sunnuntaina kävin Helsingissä pikkuveljen kanssa hieman shoppialemassa. Sinne meni stipendi rahat ja vähän enemmän. Olin kyllä aika rättiväsynyt kun kottin tultiin, koska junat sun muut olivat aivan saunan kuumia. Samankaltainen päivä kun mitä tänään on.

Valkoinen paita Monki 10€, Oranssi/mango paita vero moda 12,90€
Farkut Gina tricot 49,95€, raitapaita kirpparilta 2€

Mustat lasit Glitter 8.90€, Sormus Gina tricot noin 5€,
toiset lasit Gina tricot 7,95€, Kynsilakka Gina tricot

Cittari 19.90€

Kirpparilöytöjä, ruskeat verhot 2€ ja pitsialusta 2€

Tällä hetkellä pötkötän meidän trampan päällä arskaa ottamassa uudet lasit ja paita päällä. Macklemore:in uutta biisiä kuuntlemassa. Kolmelta aĺkaa sitten työvuoro, joten siihen asti loikoilen täällä. Kaunista päivää teille!

Macklemore ft. Ryan Lewis - Can´t hold us

"Home sweet home"

Kokemusta rikkaampana kotiin tultiin eilen illalla pitkän matkan jälkeen. Keskiviikkona lähdimme siis kahdentoista muun opiskelijan ja kahden opettajan kanssa Valamon luostariin ja eilen illalla tulimme kotiiin noin kello 19. 7:ältä startattiin Heinävedelle päin. Matka kesti 7-8 tuntia, johon kuului kolme paussia. Bussi-matkat olivat pari matkan kohokohtaa, koska meillä oli käytössämme kokonainen bussi ja matkustajia vain 15 + kuski, joten voimme liikkua bussissa ihan miten lystäsimme. Nukuttiin, naurettiin, puhuttiin, naurettiin, pelattiin, kuunneltiin musiikkia, leikittiin kameran kanssa, syötiin ja tehtiin koulutöitä koko bussiressun ajan. Vaikka kauan istuttiin bussissa, ei se oikeastaan haitannut, koska matkat olivat todella viihdyttäviä.

Perillä sitten saimme huoneemme, joka ei muuten ollut mitenkään mikään hotelli. Kolme sänkyä ( + likaiset liinavaatteet ) ja pöytä, mutta ihan okej yhdeksi yöksi. Lattiat narisi ja seinien läpi kuului aivan kaikki. Mutta ruoka oli ihan hyvää ja kuului hintaan ( aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala ). Illalla tutustuimme venäläiseen teepöytään, joka koostuu makeasta ja suolaisesta. Tee oli mustaateetä, mutta yllätykseksemme teehen laitettiin ruokalusikallinen vadelmahilloa! Ei se oikeastaan miltään maistunut, joten hyvin upposi.

Tämä ortodoksinen luostari sijaitsee siis Heinävedellä, aika keskellä ei mitään, joten paikka oli todella rauhallinen ja ihan viihtyisä. Luostarissa asuskeli 12 munkkia ja -70 luvulla ainoastaan neljä. Jostain syystä ajattelin, että heitä olisi paljon enemmän kuin 12. Ikähaarukka oli 24-70+, joten aika pitkälti ihan eri ikäryhmistä. Valamon luostari sijaitsi ensin Karjalassa, mutta siirty sitten Heinävedelle 1940. Munkkit näkevät sukulaisiaan pari kertaa vuodessa ja kaikki munkit ovat heidän mukaansa saanet kutsumuksen.

Kävimme kaksi kertaa opastetulla kierroksella, kerran museossa ja toisen kerran kiertelimme luostarin aluetta. Pihalla sijaitsi ravintola, turistikauppa, pääkirkko, museo + jonkin sortin kokoontumistila, munkkien talot, hotelli ja vierasmaja. Munkit elättävät itse itsensä esim. turisti on suuri rahaa tuova elanto. He tekevät itse viinaa, sukaata, koruja, ikoneita ym. joita he sitten    
myyvät turistikaupassaan.


Mieleenjäävin kokemus oli kyllä ortodoksilainen jumalanpalvelus. Jumalanpalveluksen aikana kuului seistä (vaikka me siinä välillä istuttiin, koska he antoivat luvan) ja se kesti yli tunnin. Kun jumalanpalvelus alkoi, loksahti myös suuni auki ja leukani valahti alas. Hehän lukevat tekstit heidän kirjastaan niin nopeasti, että siitä ei saanut mitään selvää, paitsi pari sanaa sieltä sun täältä. Pokkahan siinä meinasi pettää, kun muiden ilmeitä katsoi. "Herra armahda" toistui noin 20 kertaa...hiljaisuus..."herra armahda" x20...hiljaisuus.."herra armahda"x20...jne. Ja tuota jatkui niin kauan, että aloin jo ihmettelemään, että unohtikon hän lopettaa. Suitsuke on nyt myös koettu. Loppujen lopuksi jumalanpalvelus loppui ja munkit ja muut ihmiset jonotti pääsevänsä suutelemaan ikooneita ja jumalanpalvelusta pitävän munkin kättä. Suu ammollani ihmettelin, että pitääkö meidänkin? Mutta onnekseni ei. Joka ikistä ikoonia siellä suudeltiin ja tehtiin ristimerkkiä melkin yhtä paljon, kuin koko jumalanplaveluksen aikana. Siinä ainakin tuli uusi kokemus, jonka muitan koko loppuelämäni.


Kokonaisuudessaan reissu oli kiinnostava ja ainutlaatuinen, jotain mitä ei joka päivä koe. Tämä taisi olla tällainen kerran elämässä juttu, mutta tulihan nyt tämäkin koettua. Hyvässä seurassa taas matka taittui hyvin niin päivällä kuin yölläkin ( älkää nyt ottakoo tuota viimeistä ihan väärin, koska siis valvoimme porukalla siellä melkein koko yö ). Ainiin, punkkihan sieltä löytyi myös. Jos tahdotte lukea enemmän luostarista käykää katsastamassa heidän sivujaan, jonne pääsette tästä.

PS. Onnea teamDINGDONG euroviisuihin! Jatkossa ollaan !!

Tuusula - suurten nimien kunta

Perjanataina olisi ollut minun ainut lyhyt päivä koulussa, eli 10-14. Mutta valitettavsti ainukaiseni muutti muotoaan tänä viikkona. Päivä piteni parilla tunnilla, eli päiväni pituus oli 8.30- 16.00. Kävimme medän luokan kanssa Tuusulassa. Tarkoituksena oli tutustua hieman maamme kulttuuripuoleen.

--> Ensimmäinen pysäkki oli Ainola, toisin sanoaen Sibeliuksen koti. Talo oli vanha valkoinen puutalo. Ulkoa talo oli todella kaunis, voisin vaikka itsekkin asua samankaltaisessa talossa. Sen muoto oli todella kiehtova ja talon ympärillä oli paljon valkovuokkoja. Talon sisäpuolella näkyi Ainon kädenjälkiä. Hän oli mm. tehnyt rappusten kaiteet. Ainolla ja Sibeliuksella oli 7 lasta, mutta yksi heistä kuoli jo ennen kun täytti kaksi vuotta. Ainon veli, Eero Järnefelt, asui aivan heidän naapurissa. Kummatkin, Jean ja Aino, on haudattu talon pihalle. Sieltä löytyy suuri neliskanttinen hautakivi/muistomerkki.

                                       
--> Seuraavaksi suuntasimme Pekka Halosen kotiin, joka oli vain pari sataa metriä Siebeliuksen kodista. Halosenniemi siaitsee todella kauniilla paikalla, ihan niemessä, kuten nimikin jo kertoo. Sillä kallion päällä olisin voinut istuskella ja katsoa vett0ä, vaikka kuinka monta tuntia. Itse talo oli suuri hirsitalo, todella tumma ja roteva. Sisään mentäessä oli laitettava pienet tossut ( jotka näytti kamelin jaloilta) päälle, jotta ei toisi likaa sisälle. Halonen oli taidemaalari ja hänen maalauksiaan löytyi pitkin talon seiniä. Talossa oli kaikenkaikkiaan 7 huonetta, joista neljässä oli hella. Jokainen hellanluukku oli ainutlaatuinen, ne olivat suunniteltuja siten, että kuva, joka luukkujen päällä oli, keroi jotain juuri siitä huoneesta. Esim. sisään tultaessa, hellanluukun päällä oli kana, joka otti avosylin vieraat vastaan.

Suraava pysäkki oli Lottamuseo, jossa kuuntelimme naista, joka kertoi Lottien historiasta. Lotaksi ryhdyttiin yleensä ripillepääsyn jälkeen, mutta Pikku-Lottia löytyi kuitenkin monta. Lottia löytyi eri lähtöihin, esim. he jotka kokkasivat, ompelivat, lapsikodessa työskentelevät jne. Museo koostui monenlaisista vanhoista Lottien tavaroista ja vaatteista. Sieltä löytyi sekä "tavallisten" Lottien vaate, että Pikku-Lottien vaate. Samasta rakennukseta löyti myös kahvila sekä pienen muotoinen turistikauppa.

Viimeiseksi kävimme Aleksis Kiven kuolinmökillä. Se siaitsi rauhallisella paikalla aikalailla metsän keskellä valkovuokkojen ympäröimänä, mutta kuitenkin ihan tien vieressä. Talo tai mökki oli niin pieni, että ryhmämme, joka koostui yli 30:stä opiskelijasta, joistui ryhmittäytymään kolmeen ryhmään, jotta me mahduttaisiin mökin sisäpuolelle. Joten mökki oli todella pieni, vanha ja ahdas. Se koostui kaikenkaikkiaan kahdesta pienestä huoneesa. Nykypäivässä sielä voisi asua korkeintaan yksi ihminen, mutta Kivi asui siellä perheensä kanssa, eli kuusi ihmistä asui talossa, jonne voisi kuvitella  ainoastaan yhden ihmisen. Kiven viimeiset sanat olivat luultavasti "Minä elän, minä elän", joka näin jäkeenpäin ajateltuna on aika humoristista jollakin tapaa.

Aleksis Kiven ylioppilaslakki,
 joka silloin vielä oli musta

Aluksi kun olimme menossa Tuusulaan, en ollut ollenkaan kiinnostunut matkastamme, enkä kylläkään paikankaan päällä. Ajoimme Rantatien poikki, mutta nukuin ( tai ainakin yritin ) nukkua koko matkan, joten sitä rantatietä en ole nähnyt. Vasta tälleen jälkeenpäin tajusin, että reissu oli ollut kuitenkin aika antoisa ja kiinnostava.
Välillä oli hieman huvittavaa kuunnella, kun oppaamme puhui ruotsia. Meillähän oli neljä eri opasta ja me tulemme ruotsinkielisestä kolusta, joten opettajat olivat tilanneet ruotsinkielisen opastuksen. Mutta kyllä minä vähän hämmästyin, että he osasivat kaikki aika sujuvasti ruotsia. Yleensä ruotsia eivät osaa muut, kun jotkut harvat, mutta nyt jokainen opas osasi niin paljon ruotsia, että pysty kertomaan näistä eri paikoista meille. Positiivisesti siis yllättynyt. Valitettavsti unohdin kameran kotiin, mutta kopion pari kuvaa googlesta tänne, jotta saisitte jonkinlaisen kuvan paikasta.

"Borta bra men hemma bäst"

Taas kotona! Kyllä se vain niin on, että "borta bra, men hemma bäst". Viisi päivää Berliinissä meni todella nopeasti, kun oli hyvässä seurassa. En oikeastaan tiedä mistä aloittaa, koska nämä ihanaa ja ikimuistoista päivää olivat niin tapahtumarikkaita.

Joten lädimme siis Berliiniin Air Berliinin koneella aamulla klo. 6.40 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Kun istuimme koneessa, jonka nokka oli kohti hisoriallista Beliiniä, palasivat viime vuoden muistot opintomatkastamme, jonka pysäkki silloin oli Rooma. Koska matka oli silloin niin antoisa, olivat odotukseni tällekin matkalle todella korkeat. Tällä kertaa matkaan lähti vain 8 opiskelijaa ja meillä oli enemmän yhtenäinen ryhmä, kuin mitä meillä oli viime vuonna. Tämän takia ryhmä-henki oli paljon parempi kuin viime vuonna. Mukaan lähteneet opettajat olivat myös minun suosikkiopettajia, jonka takia reissukin oli parempi.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme hotelliin ja sen ympäristöön. Yövyimme H2 hotellisssa Alexanderplazilla. Hotelli oli todella siisti, aamupalalla suuri valikoma, henkilökunta mukava ja muutenkin todella mukavalla paikalla koko hotelli. Suosittelen siis, jos Berliiniin olette menossa.

Kävimme jokiajelulla Spree joessa, katselimme Berliiniä ja sen suuruutta tv tornista, joka on 368,03 m korkea  ja kävimme museumsinselissä äkkiä kääntymässä. 

 Tiistaina suuntasimme Kreuzbergiin, jossa nautimme kuuluisat Döner kebebit, näimme Checkpoint Charlien museoineen (elikkäs kohta jossa nämä neljän maan vyöhykkeet kohtasivat, kun Saksa ja Berliini oli jaettu neljään osaan), kävimme kuuaamassa Brandenburger Toria ja olimme tutustumassa eduskuntataloon. Lopuksi näimme myös sen osan Berliinin muurista, joka vielä oli pystyssä.

Keskiviikkona kävimme tervehtimässä kirahveja ja norsuja, elikkäs Berliner zoolla, mutta ei millään keritty käymään läpi koko paikkaa, koska meillä ei ollut niin paljon aikaa käytettävissä. Joten näimme ehkä puolet eläintarhasta, mutta ei se haitannut menoa. Suurta Charlottenburgia ihailimme suurine puutarhoineen. Madame Tussaudsin vahanuket olivat pelottavan oikean näköisiä, ainakin jotkun niistä.

Kaksi viimeistä päivää olimme Sachsenhausenilla, eli keskitysleirillä, joka oli todella karmivaa, mutta kuitenkin kiinnostavaa. Ja viimeisenä päivänä olimme juutalaisessa museossa, joka oli suuri pettymys. Se kertoi juutaisista jo keskiajalta ja joistain tauluista kerrottiin todella paljon.

Sää oli mitä mahtavin, vaikka ennen reisuamme oli luvattu aika huonoa säätä Berliin. Onneksemme aurinko pasitoi ja koko viikon oli noin 20 astetta, jos ei enemmän joinakin päivinä. Hiuspohjani on nyt hieman punainen, mutta onneksi nenäni säästyi, vaikka muiden nenät paloivat. Kaikenkaikkian onnistunut reissu taas! Olisin melkein voinut olla siellä vielä pari päivää lisää. Suomeen tulo oli hieman haikeaa, kun huomasi, että sää ei ollut ollenkaan sammanlaista kuin Saksassa, vaikka ei Suomi niin kaukana Saksasta loppujen lopuksi olekkaan. Saksassa meinaan alkoi kaikki kukkaset ja puut kukkimaan näinä 5 päivänä kun me vietimme aikaa siellä. Todella kaunista! Takaisin kiitos :)

Laitan hieman myöhemmin ostoksiani myös tänne :)

Ps. tekstin taustaväri kettuilee, joten en saa sitä nyt pois, mutta toivottavasti se ei haittaa niin paljoa.