maanantai 7. huhtikuuta 2014

Home sweet home

Heipparallaa! Nyt olen taas kerkinyt kotiutua tähän kylmään Suomen säähän, ihanan Portugali viikon jälkeen. Kotiin saavuimme noin kuuden aikaan perjantai aamuna. Kone oli tunnin myöhässä teknisien vikojen vuoksi ( aina mukava kuulla ennen lentoa ).

Ennen lähtöpäivää menimme poikkiksen kanssa nukkumaan melko aikaisin, kuitenkaan emme kerkineet nukkumaan kuin noin nelisen tuntia. Melkein kaikki muut, kahdeksan henkilöä, olivat valvoneen läpi koko yön kahvimuki kädessään. Herätyskello löi päälle kello kaksi yöllä ja kello kolme oli aika hypätä auton kyytin ja ajaa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kone nousi ilmaan 05.25 ja mahanpohjasta taas hieman nappasi, mutta vosin melkein väittää, että pidän tunteesta kun lentokone nousee ilmaan. Ihan kuin olisi taas huvipuistossa ja vatsassa tuntuu. Tämä oli kolmas ulkomaanmatkani lentokoneella. Ennen tätä olin koulun kanssa Italiassa ja Saksassa, tällä kertaa olimme aivan ilman aikuisia ( en laske meitä hirmu aikuisiksi :D ). Lento kesti neljä tuntia ja 25 minuuttia, joten perillä olimme puoli yhdeksän Portugalin aikaan. Portugalissa ollaan kaksi tuntia Suomen aikaa jäljessä. Tämän takia ensimmäinen päivä tuntui ja oli pisin päivä.

Lento laskeutui Portugalin pääkaupunkiin, Lissaboniin, josta sitten otimme bussin junaasemalle, josta juna rullasi melkein ihan meidän hotellin, Hotel Saboia Estoril:in, viereen. Hotelli oli kolmen tähden hotelli, todella hyvän näköinen ja huoneet olivat siistit ja siivouspalvelu pelasi. Aamupala kuului hintaan ja takapihalla löytyi uimaallas. Henkilökunta oli todella ystävällinen ( poikkeuksellisesti yksi tukevahkö mieshenkilö ). Saimme heiltä hyviä vinkkejä ja muutenkin hyvän vastaanoton.. Joten suosittelen kyllä tätä hotellia jos matkakohteena olisi Estoril.

Vaikka mittari näytti keskimäärin 15 astetta, tuntui aurinkoiset päivät paljon lämpimämmiltä. Johtuu varmaan ilmastosta, vaikka meri oli ihan vieressä. Kaksi ensimmäistä päivää oli todella aurinkoisia, aivan ihanat shortsikelit. Loput päivistä oli hieman sateisia, mutta lämmin oli eikä sade haitannut menoa ollenkaan. Yhtenä päivänä satoi kyllä aivan kaatamalla, ukkosti, salamoi ja satoi rakeita ( silloin kyllä juostiin pää kolmantena jalkana ). Portugalissahan ukkonen on pahempi kuin Suomessa ja meren vieressä vielä pahempi. Onneksi sitä ei kestänyt kauan. Hieman kyllä hamittaa, että olimme viime viikolla siellä, koska nyt kun katsoo sääennustetta, siellä on yli 20 astetta ja aurionkoa joka ikinen päivä.

Ensimmäinen päivä otettiin aurinkoa ja tutustuimme Estorillin ympäristöön. Kauppakeskus ja suuri jumbo ( Prisman tapainen kauppa ) löytyi Cascais:ista, joka oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. Junaasemakin oli aivan vieressä, joten medän oli helppo päästä minne ikinä halusimmekin ainoastaan 2,15 € mihin vain. Siellä oli käytössä sellainen korttisysteemi, joka aina ladataan ennen junaan nousua uudestaan ( niin monta reissua kuin haluaa ). Perillä sitten vedetään kortti niin, että pääsee porttien läpi. Meillä pari kertaa kävi pieniä mokia ja pari henkilöä jäi ilman kortin latausta, onneksi tyhmä-turisti-taktiikka aina auttaa. Täytyy kyllä sanoa, että ei junalla kulkeminen tai millään muullakaan kulkeminen paljon maksanut. Taksin alkuhintakin on ainoastaan 3,99 €. Junamatka, joka kesti noin 40 minuuttia oli taksilla alle komekymmentä euroa. Muutenkaan maassa ei ollut kallista, suuri vesipullo 0,16 euroa ( käytössä oli yksi ja kaksi senttiset ), mutta toisaalta heillä ei ole korkeat palkatkaan, joten ei siellä kallista voikkaan olla. Nopesti huomasi, että Portugalin väestö on jakautunut rikkaisiin ja köyhiin.


Estoril ei ollut hirmu iso paikka, mutta Estoril Casiono:n takia Estoril on päässyt kartalle. Casino on Euroopan suurin casino, josta James Bondin ensimmäinen kirja on saanut vaikutteita. Ikäraja sisälle oli 18 ja sisällä oli pokeripöytiä, pelikoneita, baari ym. Paikka oli suuri ja kaunis. Ystäväni pelasi femmalla ja voitti yli 40 euroa, joten se pelikerta kannatti. Siihen kyllä lopetettiin, että ei hävittäisi voittoa. Myöhemmin hän kyllä kävi  pelaamassa pois osan voitostaan. Kuvaaminen oli kiellettyä sisällä.

Ranta oli aivan huikea! Meri oli niin loputon ja ajatus siitä, että sen toisella puolella oli Amerikka oli aivan mahtava. Sellaiset allot veivät helposti pienet laivat ja ihmiset mennessään. Me kävimme kerran meresä uimassa. Pienssä hiprakassa päätimme keskellä yötä, että nyt uimaan, joten vaatteet pois ja alkkareissa vain täyttä vauhtia aaltoja päin. Se tunne kun kylmä vesi paiskaa sinua vsten ja suussa on merivedenmaku oli niin mahtava. Vaikka pysyimme ihan rannassa allot löivät niin kovin, että pari kertaa siellä oltiin turvalla ja tuntui, että alkkarit ei oikein tahtoneen pysyä päällä kun allot vetivät niitä pois. Jossain vaiheessa huomasimme, että paikalle oli tullut vartia hiemna katsomaan mitä me touhusimme. Onneksemme hän ei tullut sanomaan mitään, joten kai se sitten oli ihan laillista uida niissä alloissa. Kun poistuimme paikalta vastaamme tuli poliisiauto, uskon että vartia soitti heille, mutta ei sitä tiedä.

Nolotti kyllä hirveästi tulla hotelliin keskellä yötä aivan läpimärkänä, ilman kenkiä, pelkissä alusvatteissa ja isossa poikien hupparissa. Varsinkin kun me jo kolme iltaa olimme saaneet valituksia respasta, että muut asukkaat olivat valittaneet meidän äänentasosta. Eikä tuo suinkaan ollut viimeinen kera kun astelin hotelliin aivan märkänä. Ilta jolloin satoi ja ukkosti olimme myös ulkona.

Tutustuimme myös Estoril:in ja Lissabonin yöelämään. Pieni pettymys kyllä, varsinkin Lissabon. Mutta keskiviikkona me siellä kävimme, joten eikai viikolla voi hirvesti menoa ollakkaan. Estorillissa kävimme paikassa, jonne en olisi koskaan uskonut jalkaani laittavani, nimittäin strippiclubiin. Olimme ainoat asiakkaat ja joumat olivat kalliit, mutta sisäänpääsymaksua ei ollut. En viihtynyt siellä hirmu kauan, joten lähdimme yhden tanssiesityksen jälkeen. Pari ystävää jäi vielä tilaamaan oman tanssin itselleen 35:llä eurolla. Täytyy myöntää, että kyllä me siellä juotin joka ikinen päivä, mutta lomallahan siellä oltiin viettämässä kirjoitusten loppua ja ystävämme 19-vuotispäivää.


Olisihan tässä vaikka mitä kerottavaa vielä, junaradasta, vessakömmellykistä, porkkanahampurilaisiata, junamokista, kaniista paikoista, shoppiluista, hämäristä huumekauppiaista keskellä päivää, spurgu markkinoista, Lissabonista, lehmäbaarista ja vaikka mistä muusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti