Tuunailua part 3 - Pringlespurkki

Viime viikolla sitten päätin hetken mielijohteesta hieman rupea askartelemaan, kun näin tyhjän pringlespurkin yöpöydälläni. Olin juuri heittämässä sitä roskikseen, mutta sitten ajattelin, että miksi heittää pois, kun sille voi vielä olla jotain käyttöä. Joten tuunausinspis iski sillä sekunnilla.
Ensin aloitin sillä, että tiskasin tyhjän pullon, jonka jälkeen aloin tönkimään askarteluarkkuani, josta löysin askartelupaparia, pitsinauhaa, juuttikangasta ja puisia sydämiä. Näistä, ja kuvasta, jonka printtasin, sain sitten laadittua tällaisen purkin, jonka käyttötarkoitusta ei vielä ole tiedossa:

Juhannusta kaikille!

Toivottavasti teidän juhannus on mennyt hyvin. Oman juhannuksen vietin monen hyvän ystävän ja grillauksen kera. Ilta meni oikein hyvin, ainakin melkeen. Hauskaa oli kun oli hyvässä seurassa. Tässä vaiheessa voin vain toivottaa hyvää juhannuspäivää kaikille, toivottavasti ei ole hirmunen kankkunen kaikilla :)

Olen ollut vapaalla nyt kolme päivää, tiistaina, keksiviikkona ja torstainana. Jokanen päivä sisälsi jotain pientä puuhaa, jotein aika jäi tääs hieman pieneksi kirjoituksien suhteen. Mutta olen kerennyt näkemään ystäviä, käynyt rannalla, auttamassa isovanhemieni ulkotöissä, shoppailut serkkuni kanssa, käynyt kirppareilla ja mitä tärkeintä ostanut auton.
Vihdoinkin löysin juuri sopvian auton, vaikka valikoiva olenkin, löysin vihdoin sen oikean. Kerranhan minä tässä kerroin kaikki vaatimukseni auton suhteen ja kaikki toteutuivat. Okej, ehkä se oli hieman kaukaa haettu, noin kahden tunnin ajomatka. Mutta kotiin tuli uusi auto mukaan, ja hieman tigittyäkin saatiin. Nyt alkaa vain auton siivous. Se ei nimittäin ole mitenkään puhdas, ei sitten ollenkaan. Mutta onneksi tässä vielä on aikaa, ennenkuin se autokortti sujahtaa taskuun.

Olen tässä huomannnut, että taidan pitää vanhoista herätyskelloista. Kuvailin hieman kelloja joita löysin kodistamme. Eikö olekkin ihania? :)

Sitä sun tätä

Heipsis! Tällä hetkellä selailen hieman nettiautoa ja muita sivuja, jotta löytäsisin sen oikean itselleni. Tarkoituksena olisi löytää itselleni auto nyt kesäloman aikana, koska kortin pitäisi pujahataa taskuuni juuri koulun alettua, jos kaikki menee niinkuin käsikirjoituksessa lukee. Valitettavasti tämä auton etsintä ei ollutkaan niin helppoa kun luulin. Ensimmäiseksi olen itse todella nirso, ei kelpaa muuta kuin viistoperäinen (mieluiten hopea) opel astra, joka olisi alle 2500€ ja vielä ilmastoinnilla. Lisäksi ei saisi olla ajettu 300 000 tai enempää ja mieluiten viisi ovinen. Bensiinillä kulkeva ja manualinen vaihtokepillä toimiva heponen. Eikä se saisi olla missään hirmusen kaukanakaan. Hui kamala kun kuullostan vaativalta, nyt kun sen oikein kirjoitin :D Mutta pitäkää kuitenkin peukut ylhäällä, siltä varalta, että löytäsin unelmieni ihka ekan auton.

Sen lisäksi, että olen etsinyt autoa ja harjoitellut teoriakoetta varten, jonne muuten pääsen ensi kuun puolivälissä jos haluan, olen käynyt ystänäni luona pitämässä pientä leffailtaa. Päätimme katsoa Hilary Duffin teinileffoja.Todella viihdyttäviä ja hyviä, vikka sitten onkin aivan teinileffoja :) Jatkamme leffojen katselemista joku toinen ilta vielä.
Lisäksi olen käynyt töissä, tuunaillut, saanut ensimmäisen kunnollisen palkkani, käynyt moikkaamassa isovanhemiani ja huomenna olen menossa serkkuni kanssa viettämään laatuaikaa kahdestaan shoppailun merkeissä.

Töissä näin todella karmivan tapahtuman, tai oikeastaan en nähnyt itse tapaturmaa, mutta sen jälkisen hölinän, jonka se aiheutti. Suoraan työpaikkani ikkunasta näin yhtäkkia kyykkypyörän, joka oli ajanut suoraan ojaan liikenneympyrän jälkeen. Kuljettaja makoi monta metriä prätkästään ja kypärä sillä välillä. Kahden tai jopa kolmen mustanmaijan ympäröimänä ja kohta myös kahden ambulanssin keskellä mies, joka myöhemmin paljastui olevan 42-vuotias, sai ensiapua samanaikaiseti kun ihmiset alkoivat kasaantua katsomaan mitä tiellä oli meneillään. Noin puolen tunnin tai tunnin päästä kuulin kun helikopteri lensi rakennuksen yli ja arvasin heti, mitä varten se oli tulossa. Miehellä oli luumurtumia monessa eri paikoissa, mutta selvisi hengissä. Asiakkaan mukaan poliisit olivat jo muutenkin ajamassa ajoneuvon perässä, ja hän oli pakenemassa, mutta ei pysynyt tiellä. En tiedä pitääkö paikkaansa, koska lehdessä ei ainkaan mainittu mitään vastaavaa.
On se kamalaa nähdä näin läheltä miten elämä meitä voi heitellä. Miten nopeasti voimme menettää henkemme jos oikein huonosti käy. Lisäksi ihmiset ovat niin mahdottoman uteliaita ( minut mukaan lukien), että heidän on aivan pakko tulla katsomaan mitä tapahtuu, vaikka toinen voi pahimassa tapauksessa kamppailla hengestään.

Mukavaa viikonalkua teille kaikille kuitenkin ja toivotaan, että sää olisi paljon aurinkoisempi tällä viikolla kuin mitä se oli viime viikolla.

Päivän sanonta: Aamu on iltaa viisaampi

Just girly things

Shout it from the roof tops

Tässä viime päivinä on taas kerkenyt tekemään vähän sitä sun tätä. Kuten tavallisesti ollut hiemen töissä, mutta keskiviikko ja torstai oli sitten vapaata.

Torstaina kävin liukkaallaradalla ajelemassa. Pakko sanoa, että aluksi hieman jännitti, mutta loppujen lopuksi kokemus oli todella kivaa ja voisin vaikka mennä uudelleen ( ilman että siitä joutuisi maksamaan, tietenkin :D ). Kokeiltiin hieman äkkipysähdyksiä, pujottelua, liukkaalla kääntämistä ja liukkaalla liikenneympyrässä kykimen käyttöä. Olin ainoa radalla, koska ketään muuta ei tarvinut rataa tälllä hetkellä. Autokoulunoppettajakin hämmästeli, että ei ole koskaan ennen ollut liukkaalla yksin vain yhden oppilaan kanssa. Mutta mielestäni se oli vain todella mukavaa ja pidin siitä ihan oikeasti. Ainoat ajajat, toisilla radoilla, olivat kuskit, jotka suorittivat kakkos tai kolmos vaihdetta.

Olin samalla ostoksilla ja sillä kävin Lindexissä ja Tiimarissa vähän shoppailemassa. Lisäksi sain minun ihka ensimmäisen visa kortin. Sitä ollaankin jo odotettu. Ihana kasettikortti <3

Postista kipaisin myös hakemassa VIIMEISET kolukirjani. Ja kaikki, lukuunottamatta yksi, oli tarkoitettu abeille kirjoituksia varten. Alkaa kyllä pikkuhiljaa jännittämään kirjoitukset, koska niitähän varten tässä kaksi vuotta ollaan jo kolu käyty. Mutta minua vain harmittaa, koska tätähän ollaan odotettu, sen takia käyty koulua ja nytten ei ole inspistä lukea ollenkaan. Tunuisi niin turhalta jos ainoastaan saisi huonoja numeroita, tai oikeastaan kirjaimia, sen jälkeen kun melkeen kolme vuotta sitä varten ollaan vamisteltu. Ei kannata kuitenkaan likaa stressata, sen olen oppinut. Eikä tässä hirvesti vielä stressatakkaan, kun olisi vaikka mitä luettavaa, mutta enhän ole vielä oikein ryhtynyt kunnolla lukemaan. Toivon motivaation hiljalleen tulevan.

Tässä vielä pari kuvaa edellisistä paivistäni:

Päivän sanonta:
Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä

James Arthur - Impossible