"Home sweet home"

Kokemusta rikkaampana kotiin tultiin eilen illalla pitkän matkan jälkeen. Keskiviikkona lähdimme siis kahdentoista muun opiskelijan ja kahden opettajan kanssa Valamon luostariin ja eilen illalla tulimme kotiiin noin kello 19. 7:ältä startattiin Heinävedelle päin. Matka kesti 7-8 tuntia, johon kuului kolme paussia. Bussi-matkat olivat pari matkan kohokohtaa, koska meillä oli käytössämme kokonainen bussi ja matkustajia vain 15 + kuski, joten voimme liikkua bussissa ihan miten lystäsimme. Nukuttiin, naurettiin, puhuttiin, naurettiin, pelattiin, kuunneltiin musiikkia, leikittiin kameran kanssa, syötiin ja tehtiin koulutöitä koko bussiressun ajan. Vaikka kauan istuttiin bussissa, ei se oikeastaan haitannut, koska matkat olivat todella viihdyttäviä.

Perillä sitten saimme huoneemme, joka ei muuten ollut mitenkään mikään hotelli. Kolme sänkyä ( + likaiset liinavaatteet ) ja pöytä, mutta ihan okej yhdeksi yöksi. Lattiat narisi ja seinien läpi kuului aivan kaikki. Mutta ruoka oli ihan hyvää ja kuului hintaan ( aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala ). Illalla tutustuimme venäläiseen teepöytään, joka koostuu makeasta ja suolaisesta. Tee oli mustaateetä, mutta yllätykseksemme teehen laitettiin ruokalusikallinen vadelmahilloa! Ei se oikeastaan miltään maistunut, joten hyvin upposi.

Tämä ortodoksinen luostari sijaitsee siis Heinävedellä, aika keskellä ei mitään, joten paikka oli todella rauhallinen ja ihan viihtyisä. Luostarissa asuskeli 12 munkkia ja -70 luvulla ainoastaan neljä. Jostain syystä ajattelin, että heitä olisi paljon enemmän kuin 12. Ikähaarukka oli 24-70+, joten aika pitkälti ihan eri ikäryhmistä. Valamon luostari sijaitsi ensin Karjalassa, mutta siirty sitten Heinävedelle 1940. Munkkit näkevät sukulaisiaan pari kertaa vuodessa ja kaikki munkit ovat heidän mukaansa saanet kutsumuksen.

Kävimme kaksi kertaa opastetulla kierroksella, kerran museossa ja toisen kerran kiertelimme luostarin aluetta. Pihalla sijaitsi ravintola, turistikauppa, pääkirkko, museo + jonkin sortin kokoontumistila, munkkien talot, hotelli ja vierasmaja. Munkit elättävät itse itsensä esim. turisti on suuri rahaa tuova elanto. He tekevät itse viinaa, sukaata, koruja, ikoneita ym. joita he sitten    
myyvät turistikaupassaan.


Mieleenjäävin kokemus oli kyllä ortodoksilainen jumalanpalvelus. Jumalanpalveluksen aikana kuului seistä (vaikka me siinä välillä istuttiin, koska he antoivat luvan) ja se kesti yli tunnin. Kun jumalanpalvelus alkoi, loksahti myös suuni auki ja leukani valahti alas. Hehän lukevat tekstit heidän kirjastaan niin nopeasti, että siitä ei saanut mitään selvää, paitsi pari sanaa sieltä sun täältä. Pokkahan siinä meinasi pettää, kun muiden ilmeitä katsoi. "Herra armahda" toistui noin 20 kertaa...hiljaisuus..."herra armahda" x20...hiljaisuus.."herra armahda"x20...jne. Ja tuota jatkui niin kauan, että aloin jo ihmettelemään, että unohtikon hän lopettaa. Suitsuke on nyt myös koettu. Loppujen lopuksi jumalanpalvelus loppui ja munkit ja muut ihmiset jonotti pääsevänsä suutelemaan ikooneita ja jumalanpalvelusta pitävän munkin kättä. Suu ammollani ihmettelin, että pitääkö meidänkin? Mutta onnekseni ei. Joka ikistä ikoonia siellä suudeltiin ja tehtiin ristimerkkiä melkin yhtä paljon, kuin koko jumalanplaveluksen aikana. Siinä ainakin tuli uusi kokemus, jonka muitan koko loppuelämäni.


Kokonaisuudessaan reissu oli kiinnostava ja ainutlaatuinen, jotain mitä ei joka päivä koe. Tämä taisi olla tällainen kerran elämässä juttu, mutta tulihan nyt tämäkin koettua. Hyvässä seurassa taas matka taittui hyvin niin päivällä kuin yölläkin ( älkää nyt ottakoo tuota viimeistä ihan väärin, koska siis valvoimme porukalla siellä melkein koko yö ). Ainiin, punkkihan sieltä löytyi myös. Jos tahdotte lukea enemmän luostarista käykää katsastamassa heidän sivujaan, jonne pääsette tästä.

PS. Onnea teamDINGDONG euroviisuihin! Jatkossa ollaan !!